Siististi sisustettu huone, ovi perällä ja molemmalla puolella.
NOKKI (lakasee laattiata. Vähän ajan kuluttua tulee Kirsti ovelle).
KIRSTI. Nokki! Jokos puhdistit ne herran saappaat?
NOKKI. Häh! Nokki saat itse olla. Minä olen Enokki Matinpoika
Korholiin.
KIRSTI. Se hyvä. Mutta ne saappaat? Rouva eilen käski…
NOKKI. Saappaatko! Saappaat seisovat kunniavahteina herran makuuhuoneen ovella. Ne ovat niin kirkkaat, että kuvansa näkee niistä ja niitä on kaksi: toinen vanhempi ja toinen uudempi.
KIRSTI. Se hyvä. Entäs se herran takki, jokos sen olet puhdistanut?
NOKKI. Ei se kaipaa puhdistusta enään. Vast'ikään sen kepitin melkein siekaleiksi.
KIRSTI, Se hyvä. Miksikä sinä siihen niin suutuit?
NOKKI. Miksi herra minua eilen pieksi niin, ett pakottaa vieläkin.