Stenman'in salissa istui Oskari. Viola tuli saliin likimmäisestä huoneesta, puettuna valmiiksi polkkavaatetuksella, jota hän oli koettanut.
— Niin, Oskari, mitäs arvelet minusta? huusi hän.
— Minä pidän aina sinusta, sen tiedät hyvin, sanoi Oskari ystävällisesti; mutta tules nyt ja istu tähän, sanoi hän kurottaen kätensä hänelle.
— En ollenkaan, sinun täytyy ensin katsella minun vaatetustani. Se on kaikin puolin yhtäläinen, kuin mamselli Högqvist'inkin.
— Minä en milloinkaan ole pitänyt näyttelyvaatetuksista.
— Sinä olet ilettävä!
Viola hyppäsi peilin tykö.
— Ah kuinka juhlallista, hauskaa sentään tulee tuorstaina, meitä tulee kaksitoistakymmentä paria.
Hän alkoi polkata ja lisäsi iloisesti hymyillen:
— Tiedätkö kenen kanssa tulen tanssiin?