"Kentiespä niin väitän — sillä sitä ei tehnyt kukaan muu kuin teidän herttuallinen korkeutenne itse."
"S'on valetta!" ja herttua karkasi hänen päällensä. Kuningas ulvoi:
"Älä kurista minua! — Minä peruutan!"
Herttua sanoi:
"No, tunnusta sitten ensiks, että sinä kätkit rahat sinne ja tuumasit päästä minusta, kun sopis, ja sitten hiipiä yksinäs sinne ja kaivaa rahat ylös haudasta ja pitää ne itse kaikki tyyni."
"Ootappa vähä, herttua — vastaa mulle ens rehellisesti yhteen kysymykseen; sano mulle, että sinä et pannut pussia kirstuun, niin uskon sinua ja peruutan kaikki mitä sanoin."
"Sinä riivatun vanha kanalja, sinä tiedät varsin hyvin, ett'en minä sitä tehnyt. No!"
"Hyvä, hyvä, minä uskon sinua. Mutta vastaa mulle vielä yhteen ainoaan kysymykseen — älä suutu nyt — etkö sinä aikonut nykästä noita rahoja ja kätkeä niitä? Sano nyt, veli kulta!"
Herttua vaikeni hetkeksi; sitten sanoi hän:
"No — miten lie ollutkaan, mutta minä sitä en kuitenkaan tehnyt.
Mutta sinä, sinä et ainoastaan aikonut sitä, vaan sinä teit sen myös."