"Niin, mutta sitte jätit sä sen sinne — sillä täällä sit' ei oo."
"No, mutta tullaan kai me nyt toimeen, vaikk'ei sit' ookkaan", sanoin minä.
"Tullaan kai me toimeen, vaikka sit' onkin", sanoi hän; "pötki takasin kellariin ja tuo se tänne. Sill'aikaa meen minä alas ja töpitän Jimin valemamman, niin että hyviss' ajoin saan ruveta määkymään kuin lammas."
Ja sillä hän meni, ja minä pujahin takasin kellariin. Voikimpale, kooltaan kuin ihmisen nyrkki, loikoi aivan oikein leipäpalan päällä, ja min' otin sen ja sammutin kynttiläni ja hiivin rappusia ylös niin hiljaa kuin voin. Mutta mitäs ollakkaan! Jumaliste tulikin Sally vastaani kynttilä kädessä, ja minä ennätin hädin tuskin mätätä voikimpaleen hattuuni ja panna hatun päähäni, ennenkun hän minut näki. Ja nähdessään minut, sanoi hän:
"Ookko sin' ollut kellarissa?"
"O-oon."
"Mitä sinä siellä teit?"
"Ei mitään."
"Ei mitään!"
"E-ei."