Mutta Tom hän oli niin ylpeä ja ilonen, ett'ei voinut pitää suutaan, ja hänen kielensä kävi kuin harakan, ja Sally täti puolestaan tukki siihen aina jotakin väliin; ja viimein he huusivat kähisivät molemmat yhtä haavaa kuin pari kiistelevää kissaa. Täti sanoi lopuksi:
Niin no, kai nyt ootta huvitelleet kylliksenne, te kanaljat, ja jos minä vielä tapaan teidät kujeilemasta hänen kanssaan, niin — -"
"Kenen kanssa?" kysyi Tom, hyvin hämmästyneenä.
"Kenenkö kanssa? Tuon karkuneekerin tietysti. Kenenkäs sitten?"
Tom katsoi minuun hyvin vakavasti ja sanoi:
"Tom, sinähän justiin sanoit, että hänen oli hyvin? Eikö hän päässyt tiehensä?"
"Hänkö?" sanoi Sally täti; "tuo karkuneekerikö? Ee-i, hui, hai, hyvä herraseni. Kyllä n'on ottanut hänet kiinni jälleen, ja nyt hän istuu veellä ja leivällä ja lujissa kahleissa mökissään, kunnes hänen isäntänsä tulee tai me myydään hänet."
Tom nousi istumaan supisuoraksi sängyssään, ja hänen silmänsä oikein säkenöi, ja sieramet kävivät kuin kalan kidukset, ja hän huusi mulle:
"Heill' ei ole mitään oikeutta pitää häntä vangittuna. Joudu! Älä hukkaa hetkeäkään! Päästä hänet irti! Hän ei ole mikään orja. Hän on yhtä vapaa kuin kuka hyvänsä!"
"Mutta mitä meinaa lapsi?"