"No, mutta Herra hallikkaan, mitä kurjuutta! Mistä se tulloo?"
"Niin, minä en tie; mutta niin se vain on. Olen onkinut vähän heidän sotkustaan eräästä kirjasta. Aatteleppas että joku tulee luokses ja sanoo: Parla-vussi-fransaisu[4] — mitä sä meinaisit?"
"Mitäkö mä meinaisin. Min'en jumaliste meinais mittään. Minä löisin häntä korvalle ja käskisin hänen tietää huutia — jos hän ei olis valakonen, nääkkös. Mutta tulukaanpas vain neekeri moukka haukkumaan mua tolla viisin!"
"Ääh, eihän s'ole mikään haukkumasana. Sehän vain on samaa kuin jos hän kysyis sulta, osaakko sinä puhua Franskanmaan kielellä."
"No, mutta miks hiiessä hän ei sitä kysy sitte?"
"No, voi, voi, sitäpä hän juur kysyy. S'on Franskanmaan ihmisten tapa sitä kysyä."
"Hm, jassoo. Mutta s'on hiriviän hassu tapa sitä kysyä, ja min'en ennää taho kuulla siitä sanaakaan. Siin'ei ole mittään järkiä."
"Kuules nyt, Jim; puhuuko kissa niinkuin me?"
"Ei tietysti."
"No, entäs lehmä?"