"Mitä minä huolin siitä, kuka se on! Se on huonointa käsialaa, mitä olen milloinkaan nähnyt. Älkää luulko voivanne meitä pettää, vaikka olemmekin muukalaisia. Me emme aio kärsiä semmoista kohtelua. Jos te voitte meille todella näyttää hyvää kaunokirjoitusta, niin tutustumme siihen mielihyvällä, mutta ellette voi, niin älkäämme viivytelkö täällä."
Kuljimme edelleen. Oppaan mieli oli melkoisesti järkkynyt, mutta tämä teki vielä toisen yrityksen. Hänellä oli varalla jotain muuta, jonka hän toivoi voittavan meidät. Hän sanoi:
"Ah, hyvä herra, tule minu kanssa! Minä näyttä kaunis, oi, suuremoine
Christoforo Colombo kuvapatsas! — ihana, mainio, loistava!"
Hän vei meidät kauniin kuvapatsaan eteen — se todella oli kaunis — ja hypähti taapäin ja asettui takakenoon:
"Ah, katso, hyvä herra! — kaunis, suuremoine — Christoforo Colombo kuvapatsas! — kaunis patsas, kaunis pedestaal!"
Tohtori pisti silmään monokkelin — jonka hän oli tämmöisiä tilaisuuksia varten hankkinut:
"Ah — mikä tämän herran nimi olikaan?"
"Christoforo Colombo! — se suuri Christoforo Colombo! Christoforo Colombo — se suuri Christoforo Colombo. Well, mitäs hän on tehnyt?"
"Löytä Ameerika! — löytä Ameerika, oh helvetti!"
"Löytänyt Amerikan. Ei. Tuo väitös ei mene meihin. Me olemme juuri itse tulleet Amerikasta. Emme ole siitä mitään kuulleet. Christoforo Colombo — kaunis nimi — onko — onko hän kuollut?"