"Yö —? — mutta tehän sanoitte —"
"Älkää välittäkö siitä mitä minä sanoin — pimeä silloin vain oli kuin säkissä, se on varma, mutta hetken päästä tuli esiin kuu, ja —"
"Te kai tarkotatte aurinkoa — sillä tehän sanoitte — kuulkaahan — oliko tuo ennenkuin te jätitte kapteenin sen takia että hän niin valehteli, vai —"
"Oi, aikoja ennen — aikoja ennen — No, kuten sanoin, minä —"
"Mutta tälläkö matkalla sitten laiva upposi —"
"Hyvät ihmiset, ei! — se oli paljon jälkeenpäin — useita kuukausia.
No kapteeni, hän —"
"Hän siis teki kaksi viimeistä matkaa, sillä tehän sanoitte selvästi —"
Hän astui takaperin ruorin luota, pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja sanoi:
— — "Kuulehan, sinä —" (hän mainitsi minut nimeltä) — "nyt voit kernaasti ottaa ruorin hetkeksi ja valehdella minun asemastani. Sinä olet paremmin niissä asioissa perillä. Vai niin, sinä aioit näytellä vieraan ja matkustajan osaa, varjelkoon! — — Hyvä Jumala, minä tunsin sinut ennenkuin olit ehtinyt sanoa seitsemää sanaa — ja niin minä päätin koetella hiukan suonenlyöntiäsi. Vai niin, sinä tahdoit saada minut kertomaan. No, toivoakseni olet tyytyväinen. Kas niin, tule nyt kauniisti tänne, ota ruori ja päätä vartiovuoroni, toveri. Äläkä purjehdi toista kertaa väärän lipun alla, muuten pääset tekemästä työtä elatukseksesi!"
Niin päättyi matkani tuntemattomana; tuskin kuuden tunnin päässä S:t Louisista! — Mutta minä voitin kuitenkin kaupassa, sillä kaiken aikaa olivat sormeni syhyneet päästä käsiksi ruoriin. Näytti kuin olisin unohtanut itse virran — mutta laivan ohjaamistaitoa en ollut unohtanut, enkä myöskään ollut kadottanut kykyä nauttia siitä!