"Eikö teitin kellonne myös käy oikeen?"
"Kyllä se käy oikein St. Louisin mukaan, mutta täällä s'on tuntia hullusti."
"Tommi herra, tahotteko te sotkia kalloomme, ettei aika oo justiin se sama mukamas joka paikassa?"
"Ei s'ole sama, ei lähimainkaan."
Jim näkyi olevan pahoillaan ja sanoi:
"Oikein tekee pahhaa, ku kuulee teitin puhuvan tolla viisin. Minä jumalauta häppeen, ku kuulen teitin noin puhuvan, jok' ootta saanu niin hyvän kurin ja kasvatuksen. Totta tosiaan, teitin Polly tätinne syän halkeis, jos kuulis teitä."
Tom hämmästyi. Hän vain tuijotti Jimiin eikä sanonut halkaistua sanaa, ja Jim hän vain kävi päältä:
"Tommi herra, kuka istutti ihmiset St. Louisiin? Joo, sen teki Jumala.
Kuka istutti ihmiset tänne, jossa me nyt oomma? Joo, sen teki Jumala.
Eikö he kaikki oo hänen lapsians? Tietysti, sitä he on. No, hyvä!
Kuinka hän sitten saattaa tehä erotuksen heiän välillä?"
"Erotuksen! En koskaan oo kuullut tuommosta tyhmää lörpötystä. Mitä pirun erotusta siin' on? Kun Hän tekee sinun ja muutamat muut Hänen lapsistaan mustiksi ja meidät toiset valkosiks, mitä se sitten on sinun mielestäs?"
Jim huomas pistoksen. Ja hän tunsi sen. Hän ei voinut vastata. Tom sanoi: