"Sinuako pelkäisin? Ohoo!"
"Siitäpä se näyttää."
"Mutta minä en ole pelkuri."
"Oletpa kyllä."
Taas pitkällinen äänettömyys, jolla ajalla pojat vielä tuimemmasti tuijottivat toisiinsa ja kierrellen kuin kissat kuumaa kattilaa. Yht'äkkiä seisoivat he olat vastatusten. Tom sanoi:
"Pois tieltä!"
"Mene itse!"
"Ei ole pakko."
"Ei minullakaan."
Näin seisoivat he; kummallakin jalat kulmassa, täten tukevammin seistäksensä ja ponnistivat toinen toistansa, samalla vihaisesti toisiansa katsellen. Vaan ei kumpikaan tullut voitolle. Näin taisteltuansa, kunnes kumpikin oli punainen kuin kukko, päästivät he varovasti toisensa ja Tom sanoi: