"Se on hyvä — piirräs nyt ukko."
Taideniekka asetti huoneen eteen miehen, joka oli kun masto-puu. Hän olisi hyvin taitanut astua huoneen yli, vaan tyttö ei ollut kova arvostelija, hän tyytyi kummitukseen ja kuiskasi:
"Se on kaunis mies — piirräs nyt minut tuohon."
Tom piirsi tunti-lasin, jonka päällä oli täysikuu, oljet jalkoina ja käsinä, oikeassa kädessä mahdoton auringon varjo. Tyttö sanoi:
"Tuo on hyvin kaunista — jospa minäkin osaisin piirtää."
"Se on aivan helppo," kuiskasi Tom. "Kyllä minä opetan sinua."
"Opetatko? Milloin?"
"Päivällisaikana. Menetkö sinä syömään päivällistä kotiisi?"
"Voin minä jäädä tännekin, jos niin tahdot."
"Hyvä — se on päätetty. Mikä sinun on nimesi?"