Se unisena saapui ja kissan selkää silitti ja koukkuleuka-akalle se hiukan hymyili. Ja kuusivalkeata ja pirtin suurta hämärää se onnellisna katsoi. Ja sirkat, sirkat soitti.
Se otti ruokopillin, ja uuninpankon kulmasta se Tuhkimuksen löysi ja ruokopillikauppaa sen kanssa yritti. Ja viiteen äyrityiseen sai ruokopillin myytyä. Ja sirkat, sirkat soitti.
Niin uuninpankon nurkasta nous Tuhkimus ja puhaltain ja lurittaen läksi ja joutui karjatarhaan. Ja prinsessainen asui sen länsilaidassa. (Sen Tuhkimuksen takissa on paikka paikan vieressä ja prinsessainen loistaa kuin aamun kaunis koi.)
Kun Tuhkimuksen pilli soi sen karjatarhan laidassa, niin kaikki lehmät tanssi. Ja vanha, vanha kauppamies, se muuripata-kauppamies, hän myöskin hyppi haassa. Ja kaikki muuripadat läks polkkamasurkkaan.
Ja nihdit heponiekat nous tapparansa unohtain ja polki raskain saappain ma luulen, saksansaappain, maan vihreätä kamaraa, ja pienet linnut vieri kuin pallot taivaasta.
Vaan prinsessainen istui ja ihmetteli tornissaan.
Niin karjatarhan loukosta läks Tuhkimus ja puhaltain ja lurittaen astui sen prinsessaisen kammioon.
Ja neidot sinipaarat ne kehräs punapauloja ja silkkityynyin päällä ne istui parvittain.
Kun Tuhkimuksen pilli soi sen prinsessaisen edessä, niin kaikki kehrävarret niin ihmeellisen vikkelään ja riemuissansa hyppi. Ja sinipaaraneidot ne tanssi parvittain.
Vaan prinsessainen istui ja itki kultatuolillaan. Ja sirkat, sirkat soitti.