KAHDEN
Minun pieni armaani! Luulen, että tällä kohdalla ovat lyhdynpylväät sikinsokin. Luulen, että katukivet kaikki ovat poissa säädetyltä paikaltaan. Ja talotkin, katsohan, on Herra vihassaan pannut kyljelleen. Olen sinun kanssasi ensimmäistä kertaa kahden.
Minun pieni armaani! Ja ajatusteni teitä kulkee usvainen mies, joka näkyy kokonaan lävitse kuin lasimestarin ikkuna. Näethän sinäkin sen miehen lävitse, kuinka tyhmä hän on. Näethän, kuinka hän haluaisi sanoa sinulle, että hän tahtoisi kuolla tähtesi.
Ah, minun pieni armaani! Älä lyö naurusi nyrkeillä häntä vallan puhki katukiviin.
ODOTUS
Nyt katu vavahtaa kuin jännittävään riemuun odotuksen. Nyt katu vavahtaa, mä kuulen, kuinka rauhaton on sydän sen.
Ja kadun ihmiset
on avonaisten kirjekoteloin
tai niinkuin kirjain
viaton sisällys, min lukea mä voin.
Ne kaikki odottaa
nyt nauru, nyt taas murhe huulillaan.
Ja katu odottaa
nyt haudanvaiti, nyt taas kumistessa maan.
Sä olet laskenut
sun ikkunoittes kaikki uutimet,
ja lyhty niille luo
sun kaari-ikkunoittes varjot hopeiset.
Nyt portti kilahtaa.
Kuin soittais tiu'ut saranoissa sen.
Nyt portti kilahtaa:
on onni askeleissas suloinen.