Minun ikkunani edessä
oli koivu kultainen.
Sen oksalta kuulin linnun
alakuloisen.

Minä uneksin hetken vielä:
näin prinsessan kumartuvan
ja suovan kerjuripojalle
jäähyväissuudelman.

Minun herätyskelloni soitti.
Minun oli mentävä nyt.
Tätä syksyaamua ajatellen
olin monesti värissyt.

Viimeisestä illasta

Istuimme kahden tanssilavan luona.
Ja sinä olit kalpea ja kaunis.
Ja hehkui pihlajissa lyhdyt tanssilavan luona.
Ja viulu yksin soitti, viulu soitti:
Olet kaunis, Marguerita.

Istuimme kahden tanssilavan luona.
Elämä katsoi meitä silmin hämmentävin
ja puhui meille rakkaudesta tanssilavan luona.
Ja viulu yksin soitti, viulu soitti:
Olet kaunis, Marguerita.

Istuimme kahden tanssilavan luona.
Yö takanamme oli niinkuin Suuri Murhe
ja itki meitä molempia tanssilavan luona.
Ja viulu yksin soitti, viulu soitti:
Olet kaunis, Marguerita.

Istuimme kahden tanssilavan luona.
Me emme voineet auttaa toisiamme.
Me nousimme ja vaelsimme tanssilavan luota
ja viulu yksin soitti, viulu soitti:
Olet kaunis, Marguerita.

II

ATLANTIS