LAINA: Hyi, kun säikähdin! Manuko siellä on?
MANU (Hyppää aidan yli). Uskaltaako tulla puhuttelemaan?
LAINA: Milloinkas siihen on pitänyt lupa pyytää?
MANU (Tulee alas tielle ja kättelee). Kun näin yksin iltamyöhään ollaan kävelyllä.
LAINA: Voihan siihen syytäkin olla.
MANU: Tiedän, tiedän kyllä sanomattakin.
LAINA: Mistäpä Manu sen nyt niin hyvin tietäisi?
MANU: Suoraan sanoen ja väärään valehtelematta: satuin kuulemaan, kun tahallani kuuntelin. Tuossa noin istuin aidan takana: silmilläni kurkistelin ja korvillani kuulin kaikki, mitä tässä Laina Vilpun kanssa keskusteli.
LAINA: Onpas se Manu koko ovela ja utelias.
MANU: Ei olisi päähänikään pälkähtänyt teitä täältä tavata, ellei olisi sattuma saattanut. Hevosen toin tuonne laitumelle ja juuri ennen teidän tuloanne tässä samassa paikassa insinööriä puhuttelin.