LAINA: On se Aura koko kavala kappale.
MANU: Mitäs Laina siitä luulee, saanko kysyä, — siitä tarkoituksesta?
LAINA: Luulen, mitä luulen, mutta jätän sanomatta.
MANU: Ehkäpä minä sen sitte nyt uskallan ja saan suoraan sanoa, koska sen molemmat tiedämme?
LAINA: Enhän minä kiellä.
MANU (Ottaen häntä kädestä). No, tarkoitus on tietysti yksinkertaisesti estää minut saamasta Laina, niinkuin minun on ollut aikomukseni ja haluni.
LAINA: Niinkö?
MANU: Tositeossa aina, vaikka tässä vähän olenkin toisen verkkoon ollut kietoutumaisillani. Sallima näkyy minut niistä juonista tässä hyvissä ajoin pelastavan.
LAINA: Juonia ne ovat ja oikein kamalia, todenperään. Jumala ties, mitä niistä lopulta ilmi käykään.
MANU: Niinkö Laina luulee? Ja mitä sitte?