VILPPU: No, ei ei! Mikä ihme tästä nyt tulikaan. (Poistuu nopeasti oikealle.)
AURA (Epätoivossaan). Hullusti, hullusti on kaikki käynyt! Mitä
olenkaan tehnyt? (Istuutuu tien viereen nurmelle.) Kun ei jo tule se
Manu! Silloinhan kaikki selviää, kun saan kuulla hänen ajatuksensa.
(Hämärtää.)
MANU (Tulee perältä portille). Oletko täällä?
AURA (Hypähtäen pystyyn). Olen. Sieltäkö sinä?
MANU: Pidin sanani. Tulin kuin lupasin, mutta kauan en voi ollakaan nyt.
AURA: Kuinka niin? Miks'et?
MANU: Asia on päätetty.
AURA: Mikä asia?
MANU: Insinöörin kanssa. Muutan pian pois.
AURA: Sittenkin! Vaikka minä pyysin ja rukoilin. Ja sinähän puolin lupasit.