AURA (Kalpenee ja mykistyy, horjuu ja peräytyy uuniin päin, johon yrittää nojata, eikä saa vastatuksi mitään, vaan tuijottaa Portimoon).
PORTIMO: Eikö niin? Eikö niin? Tunnustaahan Aura sen?
AURA (Kuiskaten). Kuka sen on sanonut? Kuka sen on sanonut?
PORTIMO: Onhan se totta?
AURA: Ei, ei, ei, ei, se ei ole totta, se ei ole totta.
PORTIMO: Aura hyvä! Pikku Lempi ei osaa vielä valehdella. Ja neiti Telso voi todistaa, mihin aikaan Lempi on käynyt, Auran pyynnöstä, tulipalopäivänä ostamassa paloöljyä.
HELENA: Sitä paitsi löytyi se pullo, jonka Laina tunsi nimilapusta samaksi, jolla Lempi oli käynyt sitä öljyä hakemassa, siltä kohtaa rannasta, missä Aura oli tulipalon alkaessa vaatteita viruttamassa: oli, näenmä, jäänyt epähuomiossa virtaan heittämättä.
AURA (Nyyhkyttäen, tukahtuen). Ei, ei, ei, ei, ei, ei!!!
PORTIMO: Mitä hyötyä siitä on enää, että noin kieltää vastoin selviä todisteita?! Vaan mitäpä minä kyselen! (Ikkunaan vilkaisten.) Tuossa näkyy nimismies jo pihalla olevan isännöitsijän kanssa tänne tulossa.
HELENA (Kääntyen, käsiään hykertäen, vuoroon poliisin, vuoroon Vilpun puoleen ja kuiskaten). Enkös minä sanonut, enkös minä sanonut? Vapaaksi se Reetu-ukko pääsee.