AURA: Koettaa vain kärsiä ja kärsiä.
ROSLUND: Kärsimystä riittää kyllä meille kaikille: niin hyvin rikkaille kuin köyhillekin.
AURA (Luo jälleen pitkän silmäyksen Roslundiin, pilkallisesti hymähtäen)- H—h! Tokkopahan?! Mitäs tunteita meillä on?! Ja jos on, niin kuolettaa ne pitää. Tottua pitää kaikkeen.
ROSLUND: Juuri semmoista se on elämä meille kaikille, Aura hyvä!
AURA: Kyllä te saatte tehdä, mitä tahdotte, vaan sitä emme saa me.
ROSLUND: Ei kukaan saa tehdä kaikkia, mitä tahtoo. Se on väärin ajateltu. Ja tehdä pahaa, elää huonosti, — sitä on jokaisen vältettävä, koetettava ainakin välttää, mikäli mahdollista.
AURA: Siinäpä se!
ROSLUND: Miksikä sinä sitä puolustat? Pakottaako siihen mikä? Kuule, Aura, sano: kärsittekö ehkä puutetta? Oletteko rahan tarpeessa, sinä ja miehesi? —
AURA (Hiukan epäröiden). Emme.
ROSLUND: Mikäs sitte on? Onko pikkanen sairas?