AURA (Naurahtaen). Johan se sitä nimestäkin päättäen tietää.
VILPPU: Sinne kai sitte Aurakin?…
AURA: No, eiköpähän. (Vilkaisten Reetuun.)
REETU: Mitä sitä nyt joka kerta!
AURA: Vai joka kerta?! Kotona istun kuin myyrä ja homehdun. (Vapulle.)
Ja tanssia, tietysti, sitte on jälestä?
VILPPU: No, niin että palkit paukkuu. Ei sieltä Aura pois saa jäädä — koko tehtaamme koristus! Ja ilo!
AURA (Mairesuuna). Mitä ennen lienen tehtaan tyttönä ollut. (Huoahtaen)
Vaan nyt ei ole ajat niinkuin oli ennen.
VILPPU: Ehkäpä lähtee Ahkio mukaan?
REETU: Kukapa se lastamme jäisi sillä aikaa katsomaan?
VILPPU: Ainahan sitä jotenkuten … jonkun saa.