TORSTI (Tullen verannalle ja sitte sisään): Joko olet lukenut?
TUTTU: Jo.
TORSTI: Onko mitä uutisia?
TUTTU: Lue itse!
TORSTI: En minä viitsi.
TUTTU: Et sinä viitsi mitään tehdä. Samoilet vain maita, metsiä, soutelet, ongit, syöt ja makaat.
TORSTI: Siinähän sitä onkin tekemistä — sairaita hermojaan lepuuttaakseen.
TUTTU: Hyvähän on, että siihen tyydyt.
TORSTI (Taputellen Tuttua): Tyydyn — mainiosti. Et sinä usko, Tuttu, kuinka täällä on ihanata, kuinka elämä on suloista, todellakin! Ja kuinka minä nautin täällä luonnon helmassa, kun saan olla poissa noista virkatoimista, ikävistä papereista ja — ikävistä ihmisistä varsinkin!
TUTTU: Mutta minun on täällä ikävä. Minä ikävöin ihmisiä, — seuraa.