LAILA (Joka on pitänyt Torstin sanoja tuliaistervehdyksenä): Kiitoksia!
Oli niin hauska tulla teille. Vaan minne saamme mennä lapsen kanssa?
TORSTI: Vaikka minne! Missä vaan tilaa on. Tämä on sali, tuolla makuuhuone.
LAILA: No, me menemme sinne. Riikka, vie vaunut sinne!
TUTTU (Tulee perältä): Kas niin! Täällähän sinäkin… (Tervehdys.)
LAILA: Täällä, täällä. Ja tämmöinen poika, oikea häränkyljys sylissäni!
TUTTU: No, tuo tänne, niin katsotaan! (Vie Lailan vasemmalle.)
LAILA: En tahdo jaksaa kantaakaan enään. Se juo kuin vasikka maitoa.
(Seuraa Tuttua makuuhuoneeseen.)
TORSTI (Lyö kätensä yhteen silmät taivasta kohti): Abrahamin, Iisakin ja Jaakopin jumala. Juo kuin vasikka. Mitähän me muut lopulta saamme syödä?
FEEDI KLINKOVSTRÖM (Metsästäjän tamineissa ja Tuisku riimussa mukanaan tulee vasemmalta. Hän hieman onnahtelee, käyttää tummia silmälaseja, pyyhkii usein pitkiä, tuuheita viiksejään ja puhuu ja nauraa hyvin kovaäänisesti, mutta käheästi): Päivää, poikaseni! Tässä olen minäkin. (Pudistaa kovasti Torstin hänelle ojentamaa kättä.) — Feedi Klinkovström, hä-hä-hä-hä.
TORSTI: Kyllä min muistan.