EULALIA (Jää keskelle huonetta seisomaan selin oikealle vievään oveen päin, katsellen ja miettien.)
(Verannalla äänekästä puhelua).
SAIMA SUNDELL (Astuu oikealta sisään ja pysähtyy tuijottamaan Eulaliaan, joka pitkään aikaan on kääntymättä eikä huomaa kenenkään tulleen sieltä sisään. Saima miettii kotvan; tekee liikkeen kuin aikoisi mennä takaisin, mutia samassa Eulalia kääntyy, on huudahtaa kuin pelästyneenä, vaan mykistyy ja molemmat naiset jäävät, kuin kaksi kukkoa, hyökkäävässä asennossa, silmät säihkyvinä toisiinsa tuijottamaan. Yht'äkkiä molemmat samalla kertaa kääntyvät selin toinen toiselleen ja kun Eulalia tekee pari askelta perälle päin, astuu Saima pari askelta etualaa kohti. Sitte he taas kääntyvät ja tuijottavat toisiinsa, ja näin kotvasen seisottuaan astuvat vielä muutaman askeleen syrjään, niin että Saima tulee olemaan vasemmalle vievän oven kohdalla ja Eulalia oikealle vievän oven suussa. Eulalia silloin osottaa sormella, että Saima menisi ulos perälle, Saima taas osottaa Eulalialle ovea oikealle. Samassa aukeaa oikealle vievä ovi ja Ilta astuu sisään aivan Euialian eteen ja pysähtyy myös paikalleen kuin kivettynyt.)
EULALIA (Heittää silloin päätään taaksepäin, ottaa suoran asennon ja marssii kuin sotamies peräovesta ulos. Verannalla hän kääntyy, osottaa sormellaan sisälle Saimaan päin ja purskahtaa pilkalliseen nauruun): Katso, Tuttu, kuka on tullut! Ha-ha-ha-ha-ha-haa! (Tämän jälkeen hän poistuu ylpeästi portaita alas puutarhaan.)
TUTTU (Verannalla): Äiti! Ilta! (Tulee saliin.)
TORSTI: Tulivatko hekin jo? (Tulee samoin sisään.)
(Verannalla puhelu kotvaksi lakkaa, Laila ja Feedi katsovat myös sisään, mutta jäävät paikoilleen.)
TUTTU: Terve tuloa, terve tuloa! (Tervehdys.)
TORSTI: Tulitteko sittenkin samassa junassa! (Tervehdys.)
SAIMA: Kuin Klinkovströmin joukko? Kyllä.