TUTTU: Kuinka niin?
FIINA: Minä lähden huomenna ensimäisessä junassa pois.
TORSTI: Miksi niin?
FIINA: Siksi, että ruoka on lopussa ja — minun voimani myös, jos tätä menoa tulee jatkumaan. (Lyö oven kiinni jälkeensä.)
TORSTI: Joka oli todistettava.
TUTTU (Alkaa kävellä levottomasti edestakaisin huoneessa.)
TORSTI (Katsoo häneen pitkään ja ivallisesti): No, Tuttu?
TUTTU: No, mitä "no"?
TORSTI (Veitikkamaisesti): Minä toivon vain, ettei sinun ole enää ikävä. Olethan saanut seuraa nyt.
TUTTU (Itkusuin): Ja sinä kehtaatkin vielä puhua noin hävyttömästi,
Torsti!