ILTA: Tiedäthän, rakas Torsti, että äiti ja täti Eulalia ovat sovittamattomia verivihollisia siitä saakka, kuin äiti joutui naimisiin isän kanssa ja täti Eulalia jäi vanhaksi piiaksi.
SAIMA: (Kääntyen yhtäkkiä): Ja minä en voi Eulalialle koskaan antaa anteeksi, että hän sanoi minun riistäneen häneltä hänen sulhasensa. Sillä se ei ole totta. Minun mies-vainajani rakasti minua eikä Eulaliaa.
TORSTI: Tietysti, tietysti, mamma. Senhän todisti se, että hän nai mamman eikä Eulalia-tätiä.
SAIMA: (Itkuäänellä): Ja se on hävytöntä, että Eulalia sitte sanoi minun jääneen leskeksi sen tähden, että häijyydelläni muka kiusasin mieheni kuoliaaksi.
ILTA: Mutta rauhoituhan, mamma hyvä. Älä nyt viitsi itkeä turhasta!
SAIMA: Minä sanon: en, en, en, en koskaan tahdo sopia Eulalian kanssa.
ILTA: Miksikä, Torsti, aloitkaan puhua tuosta asiasta?!
TORSTI: Minä pyydän anteeksi sitte! Yleisen sovun ja rauhan tähden tein tuon esityksen. Vaan koska se ei käy päinsä, niin eläkäämme edelleen sitte riidassa ja näyttäkäämme toisillemme torahampaita.
TUTTU (Tulee oikealta piparkakkutaikinaa vadissa hieroen): Täällähän te olette. Kuka teistä tulee vähän auttamaan minua piparkakkutaikinaa hieromaan?
TORSTI: Anna mulle!