TORSTI: Mikäs sitte, sano?! No, sano, Tuttu!
TUTTU: En sano, kun olet noin häjy.
TORSTI (Pyytäen, kärttäen): Sano nyt, sano! Ole niin hyvä, Tuttu! En minä sitte enää…
TUTTU: Jos lupaat, ettet suutu?
TORSTI: No, sano! En suutu, en.
TUTTU: Se on Ilta.
TORSTI: Sisaresi Ilta?!
TUTTU: Niin. Jos hän saisi tulla kesäksi tänne — minulle seuraksi, kun minulla on yksin niin ikävä?… Saako, Torsti?
TORSTI: Kylläpä sinä nyt kaukaa lähtien ja kautta rantain asiaasi ajat!
Mikäs sitte estäisi?
TUTTU: Sinä kun olit keväällä niin kovin hermostunut, ettet ketään sietänyt nähdä, ja itse pyrit tänne yksinäisyyteen, niin ei kukaan omaisistani ole uskaltanut tänne tulla enkä minäkään ole uskaltanut tätä sinulle ennen esittää. Mutta nyt kun olet näin parantunut, näin hyvällä tuulella, (heittää mielistellen kätensä Torstin kaulaan) näin hauska, iloinen ja miellyttävä…