FIINA (Katsoen kummastellen Torstiin): Mikäs herraa vaivaa?
TORSTI: Mahaa puree vähän.
FIINA: Arvaahan tuon!
TORSTI: Kuinka niin?
FIINA: Vähemmästäkin voi sairastua, oli, kun ei illallista syönyt?
TORSTI (Heittäytyy leposohvalle): Missä lienen ollut. — Ai! —
Kaivattiinkos?
FIINA: Eiköpähän. Ja missä herra lienee yönkään viettänyt, kun ei ollut tilaa kotona olla?
TORSTI: Missäs Fiina luulee?
FIINA: Asemapäällikön luona ehkä.
TORSTI: Niin olinkin. Vaan ei saa sanoa muille. Luulevat minun sieltä vielä koleran tuoneen, kun näin mahaa puree.