FIINA: Kaipa sitte! Kovinpa hän väsyneesti astuukin.
TORSTI: Fiina ei saa sanoa, että olen kotona. Panen hiukan maata.
FIINA: Olkoon! Voinhan tuon…!
TORSTI: Eikä missään tapauksessa saa sanoa, että olen sairas. (Juoksee vasemmalle.)
FIINA: Sama se! (Katsoo hänen jälkeensä, mutta miettiväisenä): Jokohan siihen, todenperään, tulee kolera?!
TUTTU (Tulee perältä, jättäen riippumaton verannalle.) Huomenta, Fiina!
FIINA: Huomenta, rouva!
TUTTU: Poissako ovat vieraat?
FIINA: Poissa — kaikki.
TUTTU: Kuinka kauheasti päätäni särkee. Ihan se on haleta.