EETU. Se kuuluu olevan paras kuolema. Sitä nukkuu kun kauniisen uneen. Elämä jäähmettyy, kiteytyy kirkkaaksi, läpikuultavaksi jääpuikoksi jonnekin kuusen oksaan, tähtien ja kuun sitä surullisesti silmäillessä. — Äh! Loruja! (juo taas kulauksen ja ottaa ajatuksissaan taskustaan revolverin, jonka laskee pöydälle).
AINI. Mikä sinulla siinä on?
EETU. Kas! Ajatuksissaniko sen esille otin?! Onpahan vain tuollainen pikkarainen koje.
AINI. Mistä sinulla se on?
EETU. Tukholmasta.
AINI. Keltä sen olet saanut?
EETU. Sainpahan vain. Kuka ne kaikki tietää.
AINI. Ethän ole itse ostanut?
EETU. En.
AINI. Mitä sinä sillä teet?