Neljäs näytös.
Pihamaa Jyrykosken tehtaan isännöitsijän asunnonedustalla. Vasemmalla asuinrakennus, jonka kuistikolle eli verannalle portaat nousevat perältäpäin. Kuistikon yläpuolella on parveke, jonne pääsee yläkerroksesta lasioven kautta. Kuistikolla on pöytä ja muutamia tuoleja ja maassa, kaiteen alapuolella, viheriäseksi maalattu kiikkulauta. Oikealla puolella on syreenipensaikko ja sen keskellä puoliympyrään tehty penkki. Perällä koivuja, joiden, keskitse tie painuu taustalla järveksi muodostuvan virran rantaan. Koko ajan kuuluu loitommalta kosken kohinaa.. Aamuhuurut kohoavat uomasta äyrästä pitkin haihtuen metsään. On kevät. Ilma on kirkas ja leuto.
EETU (tulee, hiljaa viheltäen, oikealta pensaikon läpi. Hän on puettu kehnoon työmiehen pukuun, partansa on ajettu, mutta sängellä, ja silmälaseja hän ei käytä. Seisoo kotvan kuistikon edessä, katsellen rakennusta, ja menee sitte pensaikkoon, jonka penkille heittäytyy selälleen).
SULO (tulee perältä ja aikoo nousta kuistikolle; samassa hän huomaa
Eetun). Kah! Kuka siellä vetelehtii?
EETU (nousee istualleen). Onpahan vain…
SULO (palaa alas pihalle). Mitä sinä täällä teet?
EETU (istuu edelleen). Enpä mitään. Heittäydyin vain vähän lepäämään.
SULO. Ei tämä kellekään mikään makuuhuone ole. — Mitäs sinulla on tekemistä täällä? Mitä tahdot?
EETU (pää kumarassa). Olenpahan vain työnhaussa.
SULO. Minkä työn? Etkös tiedä, että täällä on lakko tehtaalla?