CEDERVALL (mennessään). Tietysti hän neuvoo taipumaan, suostumaan, alistumaan. Mutta se ei ole minun luonteeni mukaista. Sitä en voi. En voi alistua minkään itsevaltiuden, tiranniuden, mahtikäskyn, väkivallan alle, tulkoonpa se ylhäältä- tai alhaaltapäin, en.
RULIN (naurahtaen). Mutta muita kyllä voit vaatia, pakoittaa j.n.e.
(Kaikki menevät sisälle).
SULO ja EETU (tulevat perältä kiivaasti puhellen keskenään).
SULO. Mutta minä sanon sinulle vielä kerran, ettet sinä nyt pääse insinöörin puheelle. Sanoin sinulle myöskin jo, että hänellä on vieraita, johtokunnan neuvottelu.
EETU. S’ei ole totta. Valehtelet vain.
SULO (tempaisee häntä portaiden luona käsivarresta syrjään). Kuulitkos sinä?! Minä sanon sinulle, että sinä et saa mennä. (Juoksee itse ylös kuistikolle).
EETU. Sepä on saakeli! Kyllä minä teille näytän, mitä minä saan ja mitä en.
SULO. Vai uhkaamaan sinä tässä vielä rupeat!
EETU (oikea käsi housun taskussa). Eipä, totta tosiaan, maksa vaivaa edessä pelotellakaan tuommoisia mitättömiä miehiä, kuin te olette. Eihän niitä varpusia viitsi ampua muut, kuin kylänpojat jousipyssyillään ja pienillä kivillä. He-he!