CEDERVALL. Kyllä se sointumaan saadaan.
SÖDERDAL. Ja on soinnutettava, ell’ei muuten, niin uhkauksella, että ajamme hänet tehtaalta pois.
CEDERVALL. Ei hätäillä vielä. Emmehän toki ole sanan ja personallisen vapauden sortajia. Muuten — se on ehkä vain varovainen diplomaatti. Puhuu toista, kuin mitä ajattelee ja miten toimii. (Ääneen). Tietysti pitäköön jokainen oman mielipiteensä! (istuutuvat pöytään).
SÖDERDAL. Ja muutamissa tapauksissa saakoon myöskin sen julkilausua!
RULIN. Mutta silloin varovaisessa muodossa. Ja etupäässä itsekseen, aivan hiljaa, kuin vain omalle omalletunnollensa puhuisi. Vaan toimia sen mukaan hän ei saa.
VIEMÄRI (joka herää ja istuutuu sohvalle). Erittäin johdonmukaisesti puhuttu, — minun mielestäni.
PIHLAJA. Ahaa! Jopas se omatuntomme heräsikin!
SÖDERDAL. Ja alkoi puhua yleisöllensä selvällä äänellä.
RULIN. Selvällä päällä kai tarkoitit? (Naurua).
VIEMÄRI. Jokos te sen otitte?