CEDERVALL (lyö Björklundia olkapäälle). "Aberdarum kein Feindschaft", veli Aarne! Tämmöinen on vain menettely meidän keskuudessamme. Sillä se, joka ei ole meidän puolellamme, hän on meitä vastaan. Ja se, joka vähänkin on meitä vastaan, hän saapi ilman muuta siirtyä vastustajiemme joukkoon.
BJÖRKLUND. Minä myönnän, että se on ainakin selvää politiikkaa. Sillä on vain hyvin pahalta kuuluva nimi.
CEDERVALL. Olkoon! Sama se! Muuten — mikä?
BJÖRKLUND. Terrorismi! Ja se kostaa itsensä, — ennemmin taikka myöhemmin.
CEDERVALL. Sitä ei voi ottaa lukuun.
BJÖRKLUND. Joka sitä harjoittaa, saa sitä vielä itse maistaa.
CEDERVALL. Ja joka sitä pelkää maistaa, saa valita, niinkuin sanoin.
Joko — tahi?
BJÖRKLUND. Mitä minuun tulee, niin jo sanoin: minulla ei ole varaa valita. Olen varaton, — vasta tehtaalle tullut. Minun on siis sinne jäätävä eriävistä mielipiteistämme huolimatta. Pidän sen velvollisuutenanikin. (Istuu sohvalle).
CEDERVALL. Ja siis täyttää vaatimuksemmekin. Hyvä.
AINI (tulee perältä). Se nuori mies, jonka käskitte odottamaan, herra asianajaja, on täällä eteisessä. Saako hän tulla sisään nyt?