EETU. Milloinka sitte toisen kerran?! Harvoinhan tähän tilaisuutta on. Tiedäthän itse: minä päivät pitkään tehtaan työssä aherran ja kun tänne joskus iltaisin tulen, niin on sinulla taaskin aina niin paljon tehtävää.
AINI. Minkäs minä nyt sille sitte voin?!
EETU. Sinun pitää ottaa toinen paikka — muualla, Aini.
AINI. Mistäpäs sen nyt niin vain ottaa?!
EETU. Jos vain tahtoo, niin…
AINI. Ja vielä tämmöisen kuin tämä.
EETU. Siinäpäs se on! Tahdot vain täällä olla. Et tahdo täältä lähteä.
AINI. Mitä sinä…?! Saakos sitä nyt aina kaikkia, mitä tahtoo?! Ethän sinäkään voi vielä minua luoksesi ottaa, vaikka kyllä…
EETU. Sehän se minuun niin koskee, ett'en voi… Ja kun sinä siitä tässä vielä näinikään soimaat…
AINI. Enhän minä, Eetu… Mitä sinä nyt taaskin…?!