SULO. Oo-hoh, sanon sitte minäkin.
JULJAANA. Aini on meille vain vanha tuttava, herra Vaaranen.
EETU. Vai niin se on, Aini?! Mitäs se sitte oikein merkitsee?
SULO. Sen sanon minä. Se merkitsee sitä, ettei neiti Ainin sovi tänne teidän luoksenne juoksennella.
AINI. Anteeksi! Minä kyllä tiedän…
EETU. Vai te sitä nyt sitte olette neiti Ainin käskijä, herra konttoristi?
AINI. Elä viitsi, Eetu!
JULJAANA. Anna olla, anna!
SULO. Ell’en käskijä olisikaan, niin kieltäjä olen, isännöitsijän nimessä, ettei hän saa tänne juosta. Sillä isännöitsijä ei sitä suvaitse. Eikä hän saa itsekään tällä lailla mainettaan turmella.
AINI. Siitä minä kyllä itse pidän huolen, herra konttoristi.