BJÖRKLUND. Toiseksi, tahdon vain sanoa, että vaikka minä en suinkaan pane yleistä kansalaislakkoa vastaan, jos se vain vie siihen suureen maaliin, jota tarkoitetaan, ja koska isännistö, joka siitä eniten tulee aineellisesti kärsimään, niin päättää, niin, sanon minä, on mielipiteeni, että tällainenkin esimerkki voi olla ylen vaarallinen tulevaisuudessa juuri meille itsellemme.
RULIN. Pelkkää hölynpölyä.
SÖDERDAL. Ettäs sinä viitsit, veli Aarne, turhaan puhua, kun me kuitenkin tiedämme, että sinä menettelet toisin?!
BJÖRKLUND. Asemani mukaan — niinkuin te päätätte.
CEDERVALL. Vaan sen minä kuitenkin sanon suoraan, suorana suomalaisena, että ell’en minä tuntisi sinua niin kunnon mieheksi, huolimatta valkoisen laastarin tapaisista mielipiteistäsi, ja niin oivalliseksi insinööriksi ja hyväksi tehtaan johtajaksi, niin kyllä minä ajaisin sinut pellolle. Anteeksi kuitenkin, että sen sanon.
SÖDERDAL. Emmehän tänne kuitenkaan ole riitelemään tulleet, hyvät veljet.
BJÖRKLUND. Emme suinkaan — minun puolestani. (Ottaa Cedervallin hänelle ojentaman käden).
CEDERVALL. No, siis — Ei yhtään seuran pettäjää? Ei yhtään rikkuria?
MUUT. Ei! Ei!! Ei!!!
CEDERVALL. Siis kaikki toimeen taas! Ja toimitetaan, niinkuin pääkortterista käsky kuuluu!