Selma (kummastellen). Mutta mitä ai'ot tehdä?
Hemmo. Sen saatte kuulla kohta. Jätä minut nyt vähäksi aikaa, äiti! Mene! Tahdon ensin puhua Mikon ja Hiljan kanssa.
Selma (epätoivossaan). Minä menen, minä menen. (Menee portaikon kautta sisään.)
Hemmo (saattaen äitiään portaikolle asti). Minä kyllä kutsun teidät sitte — kaikki — tänne. (Palaa Mikon luo.) No niin, Mikko! Oli hyvä, että tulitte. Olen teitä kovin odottanut, teitä ja Hiljaa. Sillä se asia on selvitettävä nyt, niinkuin kuulitte.
Mikko. Kyllä se sitä on.
Hemmo. Vaan missäs Hilja on? Sisälläkö?
Mikko. Täällä, tuvassa on.
Hemmo. Kutsukaa hänet minun puheelleni! Vaikka tänne puutarhan lehtimajaan. Siellä on rauhallista. Tahtoisin puhutella häntä kahden kesken.
Mikko. Tokkopahan siitä mitään hyvää lähtee. Kyllä minä sen arvaan. Eipä teillä liene muuten enää mitään semmoista puhuttavaa, jota minä en saisi olla kuulemassa ja jota minun ei pitäisi kuulla.
Hemmo. Ei ole, Mikko, ei. Mutta antakaa minun kuitenkin ensin puhutella Hiljaa kahden. Sitte puhutaan kaikki kolme, kaikki.