Hemmo. Kuoli?
Liisi. Kuoli, kuoli. Ampui itsensä. Minä kyllä tiedän, mitä tarkoitat, mutta niin se oli. Uhkapelin seurauksia. Ei kyennyt vuorokauden kuluessa hävittämäänsä summaa maksamaan.
Hemmo. Ja sinä olit leski, — vapaa.
Liisi. Niin, varsinkin henkeni puolesta. Sain toimia itsenäisesti, ihan itsenäisesti.
Hemmo. Ja toimit? Laskit ohjakset valloilleen?
Liisi. Hyvin viattomasti. Melkein päinvastoin. Järkeni piti minua aisoissa. Ja sydämmeni ei pitänyt mitään ääntä — Pietarissa. Se nukkui, kuin karhu, talviunensa, — siellä.
Hemmo. Jopa?!
Liisi. Niin, niin, niin. Et usko taaskaan. Vaan niin se on. Mutta sitte muutin viime vuonna kesäksi tänne…
Hemmo. Ja silloin vasta heräsi — sydämmesi?!
Liisi. Niin. Se heräsi.