Tapaus Alhon kartanossa likellä erästä sisämaan kaupunkia nykyaikaan.
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
(Sali Alhon kartanossa. Perällä kaksi ovea, joista oikeanpuolinen vie eteiseen, vasemmanpuolinen — ruokasaliin. Oikeassa seinässä ovi isännän huoneisin, vasemmassa kaksi ikkunaa, joista perimmäinen on ikkunaovi ja johtaa verannan kautta puutarhaan. Kalustus on siistiä, maalaiskartanoissa tavallista: ikkunanpuoleisella seinustalla, paitsi kasveja, sohva, pöytä, tuoleja; vastaisella puolella pianino, pieni hyllypöytä, nurkassa, alustalla, veistokuva (esim. Takasen "Aino") y.m. Lattialla pitkittäin kotikutoisia mattoja.)
(On kesäpäivä, kirkas, päivänpaisteinen. Ovi verannalle on auki. Silloin tällöin kuuluu puutarhasta lintujen viserrystä.)
Selma (kastelee kannulla kasveja).
Liisi (kurkistaa saliin verannan ovesta). Päivää!
Selma (säpsähtäen). Ei, mutta — —! Sehän on — —.
Liisi (astuu sisään ja juoksee suutelemaan Selmaa). Vieläkös Selma täti tuntee minut?
Selma (laskee kannun maahan ja syleilee Liisiä). Liisi! Sinäkös se olet?!
Liisi. Minä juuri — Liisi Blom.