Selma. Kuinka: missä? Täällä, tietysti.
Liisi. Ei, ei. Minä menen ruokasaliin. Minusta on niin outoa ensi kohtaus. (Tarttuu Selmaa kädestä).
Selma. Sinäpä nyt olet hermostunut! Kätesikin ovat ihan kosteat.
Liisi. Niin, niin kovin, täti. — Minä puhelen vähän Mikon kanssa ja tulen sitte — —. (Juoksee ruokasaliin.)
Selma. No, voi sinua — —! (Seuraa Liisiä ruokasalin ovelle, jonka vetää kiinni, ja aikoo sitte mennä eteiseen.)
Elvi (tulee samassa sieltä). Terveisiä kaupungista, äiti.
Selma. Kiitos! — No, sehän oli hyvä, että tulitte.
Elvi. Kenenkäs hattu tuo on? Onko täällä vieraita?
Selma. On. (Seuraava vuoropuhelu Elvin kanssa puolikovaan.)
Elvi. Kuka niin?