ELLA (Hyppää oikealle, jossa häntä vastaan ovella tulee rouva Raunio, puettuna kauniiseen kapottiin). Tässäpä mamma tuleekin.
ROUVA RAUNIO. Arvasinhan kamreerin olevan täällä, kun kuulin Ellan niin iloisesti nauravan. Hyvää huomenta! (Lager suutelee rouva Raunion hänelle ojentamaa kättä). Tehkää niin hyvin, istukaa! Mitäs Ella juoksi hakemaan? Tahtoiko kamreeri jotakin?
ELLA. Kamreeri oli niin hyvä ja tuli ilmoittamaan meille, että Judic tänään näytteleekin "Ninicheä" "La petite baronnen" sijasta.
ROUVA RAUNIO. Kiitän sydämmestäni, kamreeri Lager. Te olette aina niin huomaavainen ja kohtelias.
LAGER. Se oli vain pyhä velvollisuuteni, arvoisa rouva.
ELLA. Ja mamma! Pappa sanoi jo, että me saamme mennä teatteriin.
Menemmehän me?
RAUNIO. Kultaseni, enhän minä sanonut mitään.
ROUVA RAUNIO (Leppeästi). No, niin Georges. Sinähän olet aina niin myöntyisä etkä välitä siitä, missä me olemme. Sitä paitsehan saat rauhassa tehdä työtä, kun me olemme poissa. (Herra Raunio kohouttaa vain hartioitaan). Tietysti, Ella, menemme. Sinnehän menee koko Helsinki. Kuinka meidän sitte sopisi olla poissa!
LAGER. Arvelin sentähden, että olisi ajoissa hankittava piletit, sillä…
ROUVA RAUNIO. Tietysti, tietysti! Ehkä sinä, Georges, olet niin hyvä ja menet meille ostamaan. Sinullahan ei tänään taida olla mitään tekemistä, — tarkoitan kiireisiä töitä.