LAGER (Juoksee saliin, kiertää kätensä rouva Raunion vyötäisten ympäri ja suutelee häntä). Herran tähden! Mikä teidän on?
ROUVA RAUNIO. Ei mikään, ei mikään!… Ovi kiinni!… Ja riisukaa palttoonne!…
LAGER (Heittää palttoonsa ja hattunsa eteiseen, vetää ulko-oven kiinni ja palaa jälleen saliin). Mutta mikä teidän on? Puhukaahan! Pelästyittekö minua?
ROUVA RAUNIO. Pelästyin. En… en teitä,… vaan teidän kuvaanne… peilissä…
LAGER. Pyydän sydämmestäni anteeksi varomattomuuteni!
ROUVA RAUNIO. Ei se ollut teidän, vaan minun varomattomuuteni. Mutta se, minkä teitte, oli varomattomasti. Ovihan oli auki.
LAGER. Olkaa huoleti. Sitä ei kukaan nähnyt.
ROUVA RAUNIO. Oletteko varma siitä?
LAGER. Kun tulin, ei portailla ollut ketään.
ROUVA RAUNIO. Kiittäkää Jumalaa siitä! (Menee istumaan sohvaan. Lager istuutuu nojatuoliin aivan lähelle häntä). Toiste ette saa sitä tehdä, muistakaa se!