ROUVA RAUNIO (Istuutuu taas). Mitä te puhutte?! — Vai te siis lähdette? Ettekö tule Ellan syntymäpäivillekään?
LAGER. En voi. Lähden jo sitä ennen.
ROUVA RAUNIO. Tyttö parka! Hänellä ei tule silloin olemaan paljon iloa.
LAGER. Laskette leikkiä!
ROUVA RAUNIO. En. Todellakin; hän rakastaa teitä kovin.
LAGER. Enemmän kuin te?
ROUVA RAUNIO. Hävytön! Te olette hänen ensimäinen, todellinen rakkautensa.
LAGER. Oi, se haihtuu kyllä pian naurettavana harhakuvana. Ikuinen rakkaus on jo kauan sitte kukistettu epäjumala, johon ei kukaan enää usko. Ja minua varsinkaan ei kukaan voi kauan rakastaa.
ROUVA RAUNIO. Olettepa te tänään sentimenttaali. Sen kai hämärä tekee.
Sytyttäkää sitte lamppu!
LAGER. Ei, ei, ei, jos suvaitsette. Vai olen sentimenttaali?
Todellakin? Mutta tiedättekö miksi?