AAPO. Taavetinpoika minä olen.
TUOMARI (merkitsee paperille). Ja sinun ises', Kaisa Ripuli?
KAISA. Jaa, juu. Tuota, en minä sitä niin vissiin tiedä. Se kuuluu olleen sillä lailla, että minun pappani oli kuollut minun ihan pikkaraisena ollessa, ja kohta perästäpäin kuoli sitte minun mammanikin, ja kun ei minun pappani nimeä muistanut kukaan muu, kuin minun mammani, ja minun mammani oli Eeva nimeltään, niin ne sanovat minua vaan Eevan tyttäreksi. Ja niin se on sitte kirkonkin kirjoihin jäänyt, herra herassyötinki.
TUOMARI (merkitsee paperille; kysyy asianosaisilta). Onkos mite esteite todistajia vastaan.
JEREMIAS JA SAMULI. Ei! — Ei ole.
TUOMARI (kysyy lautamiehiltä). Onkos ne hyvemaineisia?
LAUTAMIEHET. Onhan ne. — Hyvämaineisiahan ne on.
TUOMARI. Tulkaa valall' sitte! (Aukaisee raamatun.)
SAMULI. En minä valaa vaadi, herra herassyötinki. Uskoohan sen ilmankin, jos ne mitä todistaa voivat.
TUOMARI. Mites kantaja sano?