KAISA (on kuitenkin jäänyt sisään, vaikka lautamiehet kuiskaavat ja tekevät merkkejä hänelle, että hän menisi ulos).
TUOMARI (kiljaisten Kaisalle). Mene ulos, sanon mine! Etke sine kuule?!
KAISA (kovin hätääntyneenä ja niiaten mennessään). Jaa, juu…
Kiitoksia… Minä odotin… minä luulin… että heti maksetaan rahat…
Jaa, juu…
(Pyörähtää aika vauhtia ovelle, jossa tuupahtaa siltavoutia vastaan.)
SERAHVIINA (ulkona; on kuunnellut oven takana ja kurkistanut avaimen reiästä, ja kun Kaisa paiskaa oven auki, niin satuttaa se häntä otsaan). Herra jesta siunatkoon!! Kun oli lyödä pääni puhki…
KAISA (ulkona). Kukas sun käski kurkistamaan avaimen reiästä?!
SILTAVOUTI (ovella). Serafiina Pönttönen!
KAISA (ulkona). Tässä, tässä, tässä se on. (Työntäen Serahviinaa sisään.) Mene, mene Samuliasi puolustamaan, muuten sen kunnia tipahtaa; kovin on jo täpärällä.
SERAHVIINA (painaen kädellä kuhmua otsallaan, menee sisään). Oikein kuhmulle löi.
SILTAVOUTI (vetäen oven kiinni).