Ääniä joukosta. Niin. Mitäs kuningas sanoi? Multiainen. Kovin vihastui. Varsinkin kun sitte vielä sai kuulla, että laamanni kulettaa mukanaan suurta koiralaumaakin, jota päiväkausia syöttää pitää, kun hän seurueineen käräjien aikaan metsästämään rupee.
Tarkka. Vai senkin kerroitte? Haataja. Se oli hyvä.
Multiainen. Kaikki saatettiin kuninkaan tietoon. Vieläpä sekin, että Fincke kohtelee meitä kuin mitäkin Viron orjia, ja ett'ei siltä lainkaan mukaan oikeutta saa, ell'ei käräjillä hänen huoneensa nurkkaan suuria lahjakasoja kanna.
Ääniä joukosta. Ähäs! Se oli oikein! Multiainen. Vaan siitäpä tiedosta kuningas tuli hyvin pahoille mielin. Se, näet, näkyy olevan hyvin kuninkaan suosiossa, tuo Savonlinnan isäntä. Vainikainen. Vai on se Suonniemen Kustaa herra siellä niin hyvissä kirjoissa?!
Tarkka. Kai se kuningas sen tautta hänet siirsikin Viipurista pois ja antoi hänelle Savonlinnan Klemetti-kirjurin jälkeen.
Haataja. Kyllä minusta jo vähän alkaa niinkuin tuntua, ett'ei niin ollen, tähän meidän asiaamme lopulta suurta apua lähdekään.
Kansassa (masentuvan mielialan ilmauksia). Vai on se sillä lailla? — Kuka sen sitte tietää? — — Taitaapa viimeksi toisaanne kääntyäkin!
Multiainen. Asiamme lupasi Kustaa kuningas tutkituttaa ja pysyttää ainoastaan kahdet käräjät käytännössä.
Haataja. Jos hän linnanvoudilla asian tutkituttaa, niin kyllä sen sitte tietää, minkälainen tulos siitä koituu.
Vainikainen. Sitähän se Fincke vouti kuuluu viime käräjillä sanoneen, että eihän sitä kerkiä neljilläkään käräjillä enää teidän asioitanne tutkia, kun näin niskoittelette hallitusta vastaan.