Esirippu.
Viides näytös.
Sama paikka kuin kolmannessa näytöksessä. Kaksi huovia seisoo, tapparat kädessä, kunkin aitan ovea vartioimassa. Rakennusten ympärillä näkyy myös sotilaita liikuskelevan.
Arpiainen (tunnustelee aitan ovien lukkoja). Reilassa ovat. (Huoveille.) Ja nyt pojat: pitäkää silmät selällään ja korvat horkallaan! Jos nuo saakelin korpit vain pääsevät pesästään lentoon, niin olette tekin päätä lyhemmät, niinkuin heidän kohta olla pitää. — Kauan ei teidän kuitenkaan tässä tarvitse vahtia pitää, sillä, kuulettehan tuolla pajan takana — tuolla noin: se näkyy tännekin kuistin rappusille — siellä, metsän rinteessä valmistetaan näille pajareille viimeistä vuodetta. Ja valmis sen olla pitää vielä ennenkuin päivä mailleen menee. Ja sitte: hjt! (huitaisee toisella kädellään kaulan kohdalta, niinkuin päätä poikki lyötäisiin), hjt! päät kiepsahtavat maahan ja miehet ovat tämän maailman markkinoilta poikessa. Huh sentään! Vähän pöyristää minuakin, sillä eipä, perhana vie, ole vielä tähän saakka tässä talossa näin verisiä käräjiä käyty. Mutta täytyypä taas mennä katsomaan, miten se työ siellä edistyy. (Rientää portin kautta ulos.)
1:nen huovi. Eipä tässä todellakaan pitkiä puheita pidetä.
2:nen huovi. Ei. Vastikään tuomio langetettiin ja siinä paikassa täytäntöön pannaan.
1:nen huovi. Tarmokas mies se käskynhaltija!
2:nen huovi. Kiivas ja säälimätön!
3:mas huovi. Hyvin kuninkaan asiaa ajaa.
4:s huovi. Tosi kai se kertomus, minkä olen kuullut, hänestä lienee, että hän itse jo kolmenkolmatta vuoden vanhana on vankina istunut Kööpenhaminassa, missä oli erään miehen surmannut.