Horn. Hän sen on sytyttänyt varmaan.
Fincke. Ottakaa alas hänet katolta.
(Arpiainen lähtee nousemaan tikapuille, mutta samassa Helka putoaa katolta rakennuksen taakse.)
Helka. Ha-ha-ha — — (nauru keskeytyy).
Fincke. Putosiko?
Horn. Vai lienee heittäytynyt.
Fincke. Kuoliko hänkin?
Arpiainen (joka on juossut katsomaan, palaa). Hengetön on.
Horn. Surkea oli sen suvun surma!
Fincke. Tyhjiksi jäivät heidän tilansa sittenkin. Ja rälssitiloiksi muuttuvat nyt. — Voinemme siis jo kirjoittaa kuninkaalle, että Lapveden meteli on onnellisesti päättynyt.