Liukku. Eikä hänen korvansa kaikkia kuule eikä silmänsä kaikkia näe.
Kupia. Ei näe, miltä tuntuu, kun kaikki talosta ryöstetään, ett'ei enää syötävääkään jää.
Multiainen. Näinpä ei asia saa jäädä. Nyt on neuvoteltava, mihin toimiin taas on ryhdyttävä.
Nyrhi. Mihin? — Asia on selvä. Itsemme on meidän nyt siihen käsiksi käytävä.
Multiainen. Astukaa tupaan, hyvät lautamiehet! Keskustellaan me ensin siellä.
Helka. Tehkää niin hyvin. Mahtaa olla nälkäkin niin pitkäin taipaleiden päästä tultua. Minä panen pöytään vähän syötävää.
Multiainen. Oikein, äiti. Eipä sitä tiedä, milloin meilläkään ei enää ole vieraillemme mitään tarjottavaa.
Kupia. Kiitoksia vain. (Menee Remeksen, Liukun ja Multiaisen kanssa sisään.)
Helka (menee ruoka-aittaan).
Vainikainen. Siinä sitä nyt sitte ollaan entisellämme jälleen.