Helka. Tulkaa kanssani aittaan, herra vouti! Minä annan mitata rukiit. Tulkaa, tulkaa!
Rännäri. Hyvä. Emäntä sovitti ajoissa tämän asian. Näin ollen koetan unhottaa täällä tehdyn loukkauksen — tyttäresi läksiäisten tähden ainoastaan, Helka. Ja sen sanon, että olen paljon anteeksi antanut, sillä ylen vaarallinen on se esimerkki, jonka Inko Multiainen on tässä muille antanut, ylen vaarallinen se leikki, johon hänkin on antautunut, — minä tiedän hyvin, kenen taivuttamana, sillä itsestään hän siihen tuskin olisi ryhtynyt. Siihen on hän kylliksi maltillinen ja järkevä. (Kymmenysmiehelle.) Paavo, mene emännän kanssa aittaan ja mittaa rukiit minun mitoillani.
Kymmenysmies. Hyvä on, herra vouti. (Helka ja kymmenysmies menevät.)
Rännäri. Ja kirjuri merkitköön kirjoihin, että vero on maksettu, niinkuin on sanottu.
Huotari (kuiskaa jotakin Rännärille). … Nyrhi on poissa.
Rännäri. Se on totta. — Eipä haittaa, että kuitenkin lähden itse asiaa valvomaan ja katsomaan, mitä aitassa tehdään. Vaan minä palaan vielä. Täällä näkyy olevan muitakin, joilla on millä mitäkin veroja vielä suorittamatta. Tahdon periä saatavat rahassa nyt, niin ei minun ole pakko pitemmältä matkustaa. Samalla iskulla lyön, niinkuin sanotaan, useampia kärpäsiä. He—he! (Menee seurueineen.)
Multiainen. Nyt, hyvät naapurit ja vieraat, nyt se tässä nähdään omin silmin, nyt se kuullaan omin korvin.
Liukku. Mitenkä kärpäsiä lyödään!
Haataja. Sydämeni pakahtuu oikein!
Tarkka. Poveni jo paisuu vihasta!